Kirjassa Evankelistan testamentti Kalevi Lehtinen kertoo evankelistan kutsumuksestaan ja uskoontulostaan.
Kalevi Lehtinen (1.1.1936-17.7.2011) oli luterilaisen kirkon pappi, joka toimi Agape Europe -järjestön johtajana, ja myöhemmin evankelistana. Vuonna 1991 hän perusti ystäviensä kanssa Mission Europe -järjestön evankelioimistyön mahdollistajaksi.
Kalevi tuli uskoon 16-vuotiaana Keravalla koulullaan järjestetyillä kristillisillä teinipäivillä. Hän suostui vapaaehtoistehtävään, mikä osoittautui seisomiseksi Keravan asemalla ”Kristillinen teinikokous” -kyltin kanssa. Kalevi istui myös teinikokouksessa alusta loppuun saakka kuunnelleen tarkkaan puheet. Hän ihmetteli vakuutuksia ja väitteitä, joiden mukaan Jeesus elää ja vaikuttaa.
Jeesus valloittaa nuoren miehen
”Se oli niin huikea juttu, että minun oli pakko ratkaista suhteeni siihen. Jos se oli valhetta, se oli suurin huijaus mitä ihmiskunnassa oli koskaan edes yritetty. Olihan miljoonat ihmiset saatu uskomaan tätä huiputusta – jos se sitä oli.
Jos taas kaikki mitä Jeesuksesta sanottiin oli totta, oli pakko myöntää Jeesuksen olevan enemmän kuin vain tavallinen ihminen ja uskonnon perustaja. Vähitellen sisimpäni kääntyi jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Lopulta päättelin, että kai minunkin sitten on lähdettävä seuraamaan Häntä.”
Miten päästä Jeesuksen porukkaan?
Kalevi kertoo, että seuraava kysymys hänellä oli tämä: Miten pääsisin mukaan tähän Jeesuksen porukkaan.
Tähän kysymykseen Teinipäivien viimeisenä iltana vastasi pappi Simo Talvitie. Hän luki Jeesuksen sanat: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20).
Pastori Talvitie sanoi, että Jeesuksen kolkuttaminen elämämme ovella tarkoittaa, että Hän on kiinnostunut meistä, ja haluaa yhteyttä meihin. Meidän tehtävämme on vain toivottaa Hänet tervetulleeksi. Kalevi Lehtinen kirjoittaa:
”Papin puhe jotenkin kolahti minuun. Ymmärsin, että minullekin oli avattu mahdollisuus päästä yhteyteen Jeesuksen kanssa.
Kun kokous oli päättymässä, Talvitie arveli paikalla olevan joitakin nuoria, jotka haluaisivat Jeesuksen omiksi, mutta eivät tiedä miten se käytännössä tapahtuu. Minä tiesin, että ainakin yksi sellainen istui kuulijoitten joukossa. Puhuja sanoi haluavansa auttaa näitä nuoria. Talvitie opetti, että Jeesuksen voi ottaa vastaan rukoilemalla, ja jos joku ei osannut yksinään rukoilla, hän voisi jäädä istumaan paikalleen, ja joku isosista tulee juttelemaan hänen kanssaan.
Seurassani oli muutamia kavereita, jotka pelasivat koripalloa samassa joukkueessa minun kanssani. Huomasin heidän häipyvän paikalta pikku hiljaa. Minäkin ehdin jo nousta, mutta sitten päätin, että tätä tilaisuutta en kerta kaikkiaan voi mokata. Niinpä istuuduin takaisin paikalleni.”
Ratkaiseva keskustelu
Kalevi Lehtinen jatkaa tuon illan kuvausta seuraavasti:
”Hetken päästä viereeni tuli eräs Seppo-niminen lääketieteen opiskelija. Hän halusi tietää, mitä minulla oli sydämelläni. Sain selitetyksi, että haluaisin Jeesuksen omaksi, mutta en tiennyt, miten se tapahtuu, mitä minun pitäisi tehdä asian eteen.”
Seppo ja Kalevi keskustelivat, ja jonkin ajan kuluttua Seppo halusi tietää, haluaako Kalevi tulla uskoon.
”Siellä Seppo kysyi minulta, halusinko ottaa Jeesuksen vastaan, kun Hän kerran on ovella ja kolkuttaa. Hetken mietittyäni tajusin haluavani ja sanoin sen Sepollekin. Saman tien kuitenkin lisäsin, että jospa minä olenkin niin syntinen, ettei Jeesus halua tulla elämääni. Seppo alkoi selata Raamattuaan, ja etsimänsä löydettyään Hän luki minulle keskustelunaihettamme koskevan Jeesuksen sanan.
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh. 6:37)
—Tuossa se sana on, Seppo sanoi osoittaen lukemaansa kohtaa —Siinä ei sanota, että ”…sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos paitsi Kalevin”.Sitten rukoilimme yhdessä. Se ei ollut minulle mikään hurja tunnekokemus. Eikä varmaan mitenkään syvällinenkään. Elämässäni ei yleensäkään ollut mitään kovin syvällistä. En kokenut mitään erityisen vaikuttavaa, mutta siitä huolimatta kokemus oli aito. Tajusin, että olin antanut käteni Jeesuksen käteen. Olimme lähteneet kokemaan asioita yhdessä.
Se oli sitotumisen hetki koulumme jumppasalin pukuhuoneessa.”
Tervetuloa jengiin!
”Tullessamme sieltä ulos tapasimme muutamia kavereita tekemässä temppuja nojapuilla. Esitellessään meidät Seppo sanoi pojille minun lähteneen Jeesuksen seuraan. Ennen kuin ehdin sanoa tai edes ajatella mitään jätkät tulivat puristamaan kättäni ja sanoivat, että tervetuloa jengiiin!
Minusta se oli upea kohtaaaminen.”
Tänä kesänä tuli kuluneeksi 10 vuotta Kalevin kuolemasta. Minä en ole niiden joukossa, jotka tulivat uskoon Kalevin työn kautta, mutta hän on oli minunkin elämässäni tärkeä vaikuttaja ja rohkaisija. Mission Europen toiminnanjohtajana rukoukseni ja työni tavoite on evankelioimistyön vahvistaminen, monien saattaminen uskoon sekä uusien evankelistojen löytäminen ja rohkaiseminen.
Mika Tuovinen
toiminnanjohtaja
Mission Europe
(31.7.2021)
