Toivon täyttäväni sen tehtävän, jota varten olen kutsun saanut tähän Valtakuntaan. Ajattelen niin, että meillä jokaisella kristityllä on oma tehtävämme ja paikkamme Jumalan hyvässä suunnitelmassa. Varsinaisia turistiviisumeita ei mielestäni ole edes jaossa. En tarkoita tällä sitä, että jokainen värväytyisi lähetystehtävään tms. vaan sitä, että jokaisella on hallussaan jonkinmoinen tuikku, soihtu eli valo.
Tämä valo on peräisin Taivaasta eli Herramme on asettanut valonsa meihin ja Hän odottaa ja olettaa, että asennamme lyhtymme niin, että sen valo valaisee ympäristöämme. Valo ei siis ole omaamme, vaan kaikki on lahjaa. Siksi ei tarvitsekaan kantaa huolta lampun koosta tai tehosta, vaan pitää huoli siitä, että oma lamppu ei ole näkymättömissä tai pois päältä.
Kuka olen?
Olen koulutukseltani peruskoulun luokanopettaja. Perheessämme on vaimo Tarja ja kaksi aikuista poikaa Viljo ja Visa sekä kissat Tossu ja Mikko. Kutsumustani saan toteuttaa Mission Europe –tiimissä, joka operoi pääosin Euroopassa. Tällä hetkellä toiminnan painopisteet ovat Suomessa ja Virossa.
”Tehtäväni on palvella evankelistan armolahjaa, eli toimia niin, että evankelista voi käyttää omaa lahjaansa. Tämä toteutuu rakentamalla evankelioimistapahtumia ja varustamalla seurakuntalaisia antamaan lahjansa Jumalan valtakunnan käyttöön.”
Edellä mainittu korostui parikymmentä vuotta varsinkin missioitten rakentamisen aikana vahvasti juuri kerrotulla tavalla. Sama vimma on edelleen olemassa, mutta se etsii nyt uusia tapoja ja mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan kysymys on eniten siitä, että jokainen kristitty voisi löytää oman paikkansa ja rohkeuden toimia kutsumuksensa mukaan. Siksi jokainen tapahtuma, missio tai hanke, jossa lähdetään liikkeelle evankeliumin asialla, voisi olla seurakunnille suuri mahdollisuus varustaa ja kouluttaa kristittyjä.
Evankelioimistapahtumat tarjoavat näin oivan mahdollisuuden päästä oikeasti tekemään jotakin yhdessä toisten kanssa. Tämä mahdollistaa myös sen, että jatkossakin seurakunnassa voitaisiin käyttää tai tarjota mahdollisuuksia toimia ja palvella omilla lahjoillaan. Ajattelen, että evankelioimistyössä on ainakin kolme erilaista puolta:
- Sanoman vieminen.
- Sanoman viemistä edeltävä seurakunnan varustaminen.
- Sanoman viemistä seuraava seurakunnan varustaminen.
Uusia työmuotoja
Sitä taustaa vasten, että tehtävämme on viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan, niin toiminta on monin paikoin melko rauhallista. Yhä edelleen sadat miljoonat ovat vailla evankeliumia, toivoa ja anteeksiantamusta. Tekninen kehitys on viimeisten vuosien aikana tarjonnut isoja mahdollisuuksia viedä laajasti hyvää sanomaa erilaisten muurien ja esirippujenkin taakse. Satelliitit ja ylipäätänsä tämä Web/Some -maailma on tarjonnut mahdollisuuksia. Kaikki on saatavissa omaan kännykkään varsin helposti.
Voi vain ihailla lukuisten lähetysjärjestöjen ponnisteluja eri puolilla maailmaa evankeliumin työssä. Samalla jään pohtimaan sitä, että meillä täällä kotoisessa Suomessa on yhä edelleen haasteita tarjolla myös hengellisessä työssä.
Kirkkomme jäsenyys ei ole enää kaikille itsestään selvää ja yhä enemmän on totta se, että lähetyskenttä on meillä täällä kotimaassakin konkreettisesti olemassa. Enkä ajattele vain tänne muualta muuttaneita, vaan myös tätä kantaväestöä, joka etääntyy hengellisestä elämästä kovaa vauhtia. Siksi on tärkeää edelleen jatkaa myös kotimaista missiotyötä. Toisaalta rohkaista seurakunta -aktiiveja, kutsua uudelleen mukaan hiljalleen etääntyneitä ja motivoida heitä vastuuseen, samalla etsiä heitä, jotka ovat jääneet evankeliumin ulkopuolelle.
Tarvitaanko jotain ihan muuta tai uutta heille, jotka ovat syystä tai toisesta pettyneet kohtaamaansa hengellisyyteen tai ajautuneet haaksirikkoon suhteessaan Jumalaan? Voisimmeko auttaa heitä pääsemään uuteen alkuun? Mutta se ei tapahdu vanhoilla eväillä. Tarvitaan muutosta koko tavassamme elää Valtakunta todeksi ja tarvitaan muutosta miten me siitä viestitämme niin, että emme samalla torju erilaisuutta tai vaadi heitä juuri samalla polulle kanssamme. Jospa rakenteiden ja systeemien sijasta voisimme enemmän kertoa Jeesuksesta, kuka Hän on.
Nuori sukupolvi
Itselleni on kovin tärkeää tukea ja auttaa nuorempaa sukupolvea pääsemään eteenpäin. Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka etsivät ja pohtivat paikkaansa Valtakunnassa kiinnostavat minua. Heidän kanssaan vietetty aika ja yhteiset tekemiset ovat tärkeitä. En niinkään luota erilaisiin ohjelmiin, vaikka niilläkin lienee paikkansa, mutta itse koen ne vieraaksi. Parasta toiminta on silloin, kun on jokin yhteinen rintamavastuu ja siinä sitten laitetaan peliin kaikki mitä löytyy. Samassa tulee jaettua elämää ja uskon elämän salaisuuksia.
Yhä harvemmin vaan on tilaisuuksia olla vaan ihmisten kanssa, vaikka juuri tuon olemisen kautta tapahtuu niin paljon asioita. Olemme rakentaneet tästä valtakunnasta järjestelmän, joka ei salli sellaista olemisen mahdollisuutta. Kaiken pitää aina heti johtaa johonkin ja kulman takana odottaa seuraava askel. Mutta jos antaisimme nuorille ihmisille mahdollisuuksia olla kanssamme ja jakaisimme arkeamme enemmän, voisi jotakin muuttua. Jokaisella on omanlaisensa aikataulu ja kysymykset vaihtelevat, siksi tätä on vaikea laittaa muottiin tai rytmittää samalla tavalla.
Päämäärä elämässä
Työni toivon saavani lopettaa hyvin; eli saada olla loppuun asti mukana Jumalan Valtakunnan työmaalla.
Tarja on aina ollut olennainen osa hengellistä työtäni. Hän on uskollisesti lähettänyt minut matkaan milloin mihinkin. Ilman hänen tukeaan en olisi voinut työtäni tehdä.
Liity Sepon lähettäjäksi! & Anna lahja hänen työlleen.
ILOITSEMME JOS TÄTÄ TIETOA JAETAAN!
Klikkaa alta:
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN